12.5.2019

Kun äiti on kirosana

Tänä sunnuntaina sosiaalinen media täyttyy kuvista maailman ihanimmasta päivästä. Äitienpäivän kortteja ja brunsseja, niin ihanaa. Menneet viikot on jo valmistauduttu tähän päivään, kaupoissa tyrkytetään jo äitienpäivän kortteja ja kerrotaan vinkkejä äitienpäivän lahjaan. Kukkia, kosmetiikkalaukkuja ja suloisia kortteja. Tämä päivä on ihana monella ja aina tämä päivä on ollut ihana, koska äidit ovat maailman paras juttu. Tänä vuonna äitienpäivä on minulle kuitenkin yksi maailman kauheimmista päivistä, koska jopa sanan äiti sanominen sattuu.  Tämä päivä on minulle vaikea, koska menetin oman äitini juuri muutama kuukausi sitten syövälle.

tämä

Yleensä tällaisissa tilanteissa, missä minäkin olen, syöpää käytetään kirosanana. Minulle tämä sana vain vähän särähtää korvaan, mutta se ei satu niinkään paljoa. Tietenkin ajatuksiini katkeruus pääsee, ja mietin vain, miksi koko sairaus täytyy olla olemassa. Samalla mietin niitä useita ihmisiä, jotka joutuvat myös elämään syövän kanssa. Tai niitä, jotka sen takia ovat joutuneet läheisensä menettää. Mutta kuitenkin en jaksa uhrata lisää ajatuksiani tälle sairaudelle, koska se on turhaa. Kuolema ja äiti ovat kuitenkin minulle niitä herkkiä sanoja, joiden kohtaamista olen yrittänyt myös välttää. Kirosanan tavoin ne tuntuvat jopa vääriltä ja sellaisilta, joita en mielelläni kuulisi tai sanoisi.

Äiti, äiti, äiti. Sana tulee joka paikassa vastaan. Ennen, äiti on ollut sanana minulle todella yleinen. Olimme äitini kanssa todella läheisiä, ihan viimeisimpiin päiviin asti. ”Äiti, mitä tehtäis tänään?”, ”Äiti, mitä syötäis?”, ”Heippa, äiti”. Läheisen suhteen takia nyt onkin kauheaa, kuinka kammoksun äiti sanaa, erityisesti tänään. Puristava tunne sisälläni tulee aina, jos joku toinen puhuu äidistään tai kun SANNI mainitsee kappaleessaan ”Äiti liimasi laastarin kun itkin, sanoi, anna mä puhallan”. Sanaa on vaikeaa kuunnella, sanoa, kirjoittaa tai edes miettiä. Se tuo mieleen niin paljon ihania muistoja, jotka tekevät tässä tilanteessa niin kipeää. Muistot ne lämmittävät ja satuttavat samaan aikaan. Ehkä juuri sen takia nämä kipeät sanat ovatkin minulle niin vaikeita. En osaa kohdata niitä.

Koen, että tänään minun ei tarvitse jaksaa mitään. Aion viettää mahdollisimma normaalin päivän, koska koen, että se on minulle parasta. Minun ei tarvitse mennä kauppaan katsomaan äitienpäiväkortteja. Saan purskahtaa itkuun, kun näen miten muut viettävät äitienpäivää. Saan tuntea pahaa oloa. Mutta huomenna on uusi päivä, sitten jatkan elämää täysin samalla tavalla, kun ennen tätä päivää. Ja pystyn vielä sanomaan kivuttomasti sanan – äiti. Eikä se ole kirosana.

 Tässä tekstissä varmasti käy ilmi, miksi olen ollut pois blogin ääreltä niin kauan. Olen yrittänyt kirjoittaa, mutta elämäntilanne vain ei ole antanut energiaa kirjoittamiseen. Haluan palata luovan kirjoittamisen pariin vähitellen ottaen tietenkin huomioon omat voimavarani.

3 kommenttia :

Olen otettu jokaisesta kommentista! Ne ilahduttavat päivääni paljon enemmän kuin osaatkaan kuvitella (-: