2.6.2018

Juhlapuhe, jota ei koskaan esitetä

En ole koskaan pitänyt juhlapuhetta. Ainut puhe, jonka olen koskaan pitänyt on ollut äidinkielenkurssilla - sekin pakotettuna. En nytkään pääse tai joudu puhumaan isojen massojen eteen, enkä siihen varmaan helposti pystyisikään. Haluan silti kirjoittaa oman puheeni viime vuosista, koska tänään on se päivä, jolloin valmistun ylioppilaaksi.

DSC_4513

Yleensä puheet aloitetaan niistä ensimmäisistä koulupäivistä, mutta minä haluan aloittaa tästä päivästä, joka on nyt. Rankan tai vähemmän rankan työn jälkeen, seisomme valkolakit päässä ja voimme vetää rastin ruutuun tehtävälistalta - lukio done. Emme ehkä ole ymmärtäneet sitä kunnolla, koska useimmat näistä lakkipäistä on jo kauan valmistautunut pääsykokeisiin ja stressanneet, mitä tänä päivänä laittaa päälle.

Pariviikkoa sitten rakas ylioppilaslautakunta julkisti tulokset kirjoituksista, ja saimme luvan lähettää kutsukortit juhliin. Saimme huokaista helpotuksesta, vaikka olisikin jo aavistanut sen, että kyllä lakki tänä päivänä päähän heitetään. Sähköiset ja uudistuneet kokeet kuitenkin jokseenkin aiheuttivat päänvaivaa, eikä tie ylioppilaaksi pääsemiseen tietenkään ollut täysin helppo. Mutta me kaikki selvisimme siitä, oli todistuksessa sitten seitemän ällää tai aata. Lukio on elämää, täynnä pettymyksiä ja onnistumisia: sen takia se onkin hienoa aikaa. Voi olla onnellinen tai iloinen, mutta silti aivan älyttömän stressaantunut. Oi kyllä, sitä stressiä riitti lukiossa. Kuitenkin joskus sitä stressasi ihan turhista asioista, mutta ainakin nyt on valkolakki päässä.

DSC_4520
DSC_4504

Lukion aikana olemme kasvaneet hiljalleen aikuisiksi, niin yhdessä kuin yksin. Ystäviä ja kavereita lukio tietenkin tuo mukanaan - paljon uusia tuttavuuksia. Ryhmätöitä, ruokailukeskusteluja ja yhteisiä koulun tapahtumia. Keskusteluja lukiovuosien aikana tuli käytyä useiden ihmisten kanssa. Olen niin onnellinen näistä tapaamisista, olen oppinut niin paljon ihmisistä. Lukio opetti myös hiljalleen pärjäämään yksin, kun oli yhä enemmän ja enemmän vastuussa omista opinnoistaan. Tietenkin alusta alkaen opiskelijoilla on erilaisia ihmisiä tukemassa opiskelua.

DSC_4516

Ensimmäisenä koulupäivänä minulla oli aika samanlainen tunne, kuin minulla on nyt - tyhjyys. Itseäni jännitti uuteen kouluun astuminen, koska suurin osa ihmisistä oli täysin tuntemattomia. Nyt kuitenkin olen kokenut ihania asioita, ja kasvanut ihmisenä paljon. Vaikka "lukiotaakka" on nyt takanapäin, silti minulla on samanlainen pelko kuin ensimmäisenä päivänä. Se ei ole huonoa pelkoa, enemmän jännitystä siitä, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan.

Onnea kaikille ylioppilaille!

2 kommenttia :

  1. Ihana puhe, hauska myös tälläinen postausidea. Onnea ylioppilaalle!

    VastaaPoista
  2. Voi kiitos paljon! <3

    VastaaPoista

Olen otettu jokaisesta kommentista! Ne ilahduttavat päivääni paljon enemmän kuin osaatkaan kuvitella (-: